Tätä ei varmastikkaan kukaan edes lue, mutta silti ajattelin kirjoittaa aikani kuluksi jotain, kun ei oikein huvita ihan vielä sateeseen lähteä kävelemään. :D
...
! Olen kuluttanut mp3-soittimeni kaikki kappaleet, enkä jaksa kuunnella enää niistä puoliakaan.
Minulla olisi ollut kännykkäni muistikortilla paljon hyvää musiikkia, mutta onnistuinpa hukkaamaan kännykkäni maaliskuun alussa jonnekkin, enkä ole vielä saanut uutta kännykkää, millä voisi kuunnella myös musiikkia. Onneksi löysin vanhan mp3-soittimeni, joka toimii pattereilla ja siellä oli aika vähän kappaleita, mitkä olenkin jo ehtinyt kuunnella moneen kertaan. Olisi ihan mukava saada sinne lisää sisältöä, joten sinä siellä...
- Ehdota minulle jotain mukavaa lenkkeilymusiikkia, jos haluat! :D Tyylilajilla ei ole paljoakaan väliä, sillä kuuntelen monenlaista musiikkia (kaikesta vähän raskaammasta j-poppiin!). Kommentilla saa linkittää ja ehdotella kappaleita, jotka ovat mielestänne hyviä ja sopivia lenkkeilyyn ja ihan muuten vain löhöilyyn. :3
- Kaipaisin myös jotain kivaa (tai edes mielenkiintoista) lukemista näin sadepäiväksi ja muiden päivien varalle! Mulle saa lähettää kommenttien kautta linkkejä teidän blogeihinne ja tietysti kirjaehdotuksia! En ole itse vielä päässyt aloittamaan tässä kuussa lukemista, sillä en ole jaksanut etsiä kirjastosta mitään mielenkiintoista kirjaa. :c
Mutta juu, lähden tästä nyt sille kymmenen kilsan lenkille ja menen pidemmänkin matkan, jos sää sallii! :)
Huomiseeeen! ♥
- Peppi
torstai 26. huhtikuuta 2012
2. Omnomnom
Heippa! C:
Tänään oli vaikeuksia herätä ajoissa kouluun, kuten aina nykyisin. :/
Minulla oli herätys soimassa kello 5:50, jotta kerrankin heräisin ajoissa. Ei aivan onnistunut, sillä äiti tuli sitten lopulta huoneeseeni seitsemältä mainitsemään, että minunhan pitäisi olla bussipysäkillä kahdenkymmenen minuutin päästä. Siitä sitten nopeasti vaihdoin ylleni ensimmäiset löytämäni vaatteet päälle ja kävin pesemässä hampaat. Päätin vielä ahmaista vähän mysliä aamupalaksi, jotta olisi mukavampaa opiskella erään natsiopettajan (okei, on se oikeesti ihan kiva kunhan se sille päälle vain sattuu :D) opettamaa matematiikkaa. Suttasin naamaani myös hieman ripsiväriä ja kajaalia ja lähdin kävelemään ripeästi kohti pysäkkiä ja pian jo bussikin oli siellä. Sitten alkoi n. 20 minuutin matka kohti koulua.
Ensimmäisenä oli siis sitä matikkaa. En osaa yksinkertaisesti melkeinpä mitään, sillä tuli kuunneltua liian huonosti yläasteella ja peruskäsitteet ja kaikki muut hassut jutut jäivät opeteltua. Siinäpä sitten yritin väsätä pari tuntia itsekseni jotain ja välillä sain kaveriltakin apua.
Matikassa aina jossain vaiheessa tuntia herää yksi kysymys edes kerran jokaiselle; "Missä tätä oikeastaan tarvitaan?". Vastauksena saa aina "esimerkiksi jos olet kaupan kassalla töissä, niin pitäähän sinun osata antaa oikean verran rahaa takaisin asiakkaalle!!!!!!1" tai ihan vain "jatko-opinnoissa".
Matematiikka on siis hyödyllinen aine esimerkiksi jatko-opintoja varten, joten jos et ole vielä vaikkapa päättänyt peruskouluasi niin pyydän: tee toisin kuin minä ja opiskele sitä kunnolla! :D Minä nimittäin sain tässä kahdesta ensimmäisestä lyhyen matemaatikan kurssista nelosen ja se hieman haittaa, sillä tässä jaksossa minun pitäisi uusia myös englannin 3. kurssi, mikä onneksi on ainoa matematiikan 2. kurssin lisäksi, mistä sain nelosen ja englantia opin todella helposti. :c
Matikasta en nyt jaksakkaan kertoa enempää, sillä koko aiheesta kirjoittaminenkin väsyttää minua, enkä varmastikkaan ole ainoa...!
Lenkkeilyä ja mässäilyä
Kahden ensimmäisen tunnin jälkeen minulla oli hyppytunti, jolloin lähdin koulusta pihalle lenkkeilemään. Koska opiskelen eri kaupungissa kuin missä asun, niin en tiedä oikein hyviä reittejä, joten tyydyin tekemään pienen 15-20 minuutin lenkin rannalla. Sää ei ollut oikein hyvä, sillä taivas oli aika tumma ja tuuli paljon, jolloin tuli hieman kylmä ja kädet olivat aivan jäässä. Lenkin jälkeen lähdin takaisin koululle odottelemaan paria kaveriani, jotka olivat olleet omalla tunnillansa ja sitten saimmekin jaksotodistuksemme.
Jaksotodistuksessani ei todellakaan ollut paljoa kehuttavaa, sillä kävin vain 4 kurssia viime jaksossa ja en päässyt silloin kahdesta kurssista läpi, eli niistä matemaatikasta ja englannista. Aion käydä uusintakokeessa suorittamassa englannin ja matikan taidan jättää suosiolla seuraavalle vuodelle, sillä samaan aikaan en niitä pystyisi todellakaan käymään. Toisena vuotena lupaan todellakin ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskittyä koulunkäyntiin, sillä tuntuu todella luuserilta olla lukiossa kun keskiarvo vain laskee ja laskee entisestään. :/
Tänään en ole oikeastaan ollenkaan kiinnittänyt huomiota ruokavaliooni, vaan olen ahminut jonkinverran keksejä ja karkkia. Nyt on huono olo, mutta toivottavasti minulle tulee parempi olo päivittäisen kymmenen kilsan lenkin jälkeen. Sää ei tälläkään hetkellä näytä hyvältä, mutta ei pieni sade varmaankaan paljoa haittaa. Laskelmieni mukaan en ole ylittänyt kuitenkaan omaa "kalorirajaani" ja onneksi olen sentään myös kuluttanut jotakin! :) En varmastikkaan pystyisi elämään niin, että en söisi melkeimpä mitään enkä myöskään liikkuisi ollenkaan, sillä pidän todella paljon lenkkeilystä, kunhan on mp3-soitin mukana. Musiikki on todellakin elämäni. ♥
Merkinnän lopputekstit
Tämäkin teksti vaikuttaa mielestäni hirveän sekavalta, mutta toivon, että saat(te) selvää tästä! Kirjoittamisehdotuksia saa tottakai antaa, sillä olisi myös mukavaa tehdä myös jonkinlaisia "erikoispostauksia", missä en kerro pelkästään omista päivistäni vaan myös asioista, mistä pidän. :---)
- Peppi ♥
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
1. Esittely
! ! Pienentyvä tavoite-blogissa tullaan seuraamaan jatkossa lukiolaisen koulumenestystä ja kamppailua läskiä vastaan.
Tervehdys kaikille. :---)
Olen 17-vuotias tyttö Keski-Suomesta ja käyn lukion 1. luokkaa huonoin tuloksin. Olen todella laiska ja minulta ei löydy motivaatiota opiskeluun, mutta olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskittyä enemmän koulunkäyntiin. Keskiarvoni on ehkäpä juuri ja juuri 6, mutta aion saada sitä todellakin nostettua!
Hain lukioon ensisijaisesti siksi, koska minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tulevaisuuden suunnitelmistani. Toinen syy lukioon hakemiseen oli se, että sinne hakivat myös parhaimmat ystäväni, joiden kanssa uskallan olla oma itseni.
En ole koskaan ollut erityisemmin suosittu, paitsi ehkä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Kuudennella luokalla alkoi koulukiusaus, joka jatkui 9. luokkaan saakka, jolloin en kuitenkaan enään huomioinut kiusaajiani millään tapaa vaan annoin heidän rauhassa haukkua minua. Minusta oli tullut todella ujo 6. luokan kiusaamisen vuoksi, joten seiskalle siirtyessäni minun itsetuntoni oli romahtanut täysin ja uskalsin avata enää suuni koulussa vain pakon edessä. Tietysti siinä numerotkin hieman romahtivat, mutta pystyin kuitenkin vielä jotenkin lukemaan esimerkiksi kokeisiin, jotka auttoivat saamaan sitten parempia numeroita.
Pysyin hiljaa kiusaamisesta, enkä antanut kenenkään puuttua siihen. Minun ehkä olisi kannattanut kertoa siitä jollekkin, mutta pelkäsin sen vain pahentavan tilannetta. Purkasin pahaa oloa viiltelemällä ja itsetuhoisilla ajatuksilla, joista ei kylläkään ollut mitään apua. Söin ahdistukseeni paljon ja teen sitä itseasiassa vieläkin, sillä ahdistun edelleenkin todella helposti ja tunnen yksinäisyyden tunnetta, mikä ei kuitenkaan ole aivan totta. Paino ei tämän takia oikein pysy hallinnassa, ja tahtoisin olla kevyempi kuin mitä olen nyt.
Olen 176 cm pitkä ja painan tällähetkellä 74 kiloa. Tiedän sen olevan aika paljon, joten siksi yritän pudottaa painoani, jotta pystyisin hyväksymään vielä joskus täysin itseni! Kesällä painoin n. 8 kiloa vähemmän liikunnan ja oikean ruokavalion ansiosta, mutta sitten tuli koulu ja aiheutui niin paljon stressiä, joten lihoin siitä vähitellen takaisin entisiin mittoihini. Painoin tässä vielä kolme päivää sitten yli 76 kiloa, mutta olen alkanut tekemään yli 10 km lenkkejä päivässä ja syömään pienempiä ruoka-annoksia. :>
Olen pahoillani tuosta sekavasta tekstistä, mutta oli vain pakko saada avauduttua ja kerrottua taustoistani edes hieman, jotta lukeminen voisi olla helpompaa. :)
Ja blogin nimi - "Pienentyvä tavoite" tarkoittaa sitä, että yritän saada painotavoitteeni aina vain pienemmäksi! En yritä tietenkään laihduttaa itseäni alipainoiseksi, vaan haluan olla hoikka ja terve.
~
Jos blogi vaikuttaa sinusta mielenkiintoiselta, niin liity toki lukijaksi! :) Minulle saa toki myös antaa vinkkejä kommenttien välityksellä ja kaikenlaisia kirjoittamisehdotuksia saa lähettää!
Rakkaudella, Peppi ~ ♥
btw, Peppi ei ole oikea nimeni.
Tervehdys kaikille. :---)
Olen 17-vuotias tyttö Keski-Suomesta ja käyn lukion 1. luokkaa huonoin tuloksin. Olen todella laiska ja minulta ei löydy motivaatiota opiskeluun, mutta olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskittyä enemmän koulunkäyntiin. Keskiarvoni on ehkäpä juuri ja juuri 6, mutta aion saada sitä todellakin nostettua!
Hain lukioon ensisijaisesti siksi, koska minulla ei ollut minkäänlaista tietoa tulevaisuuden suunnitelmistani. Toinen syy lukioon hakemiseen oli se, että sinne hakivat myös parhaimmat ystäväni, joiden kanssa uskallan olla oma itseni.
En ole koskaan ollut erityisemmin suosittu, paitsi ehkä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Kuudennella luokalla alkoi koulukiusaus, joka jatkui 9. luokkaan saakka, jolloin en kuitenkaan enään huomioinut kiusaajiani millään tapaa vaan annoin heidän rauhassa haukkua minua. Minusta oli tullut todella ujo 6. luokan kiusaamisen vuoksi, joten seiskalle siirtyessäni minun itsetuntoni oli romahtanut täysin ja uskalsin avata enää suuni koulussa vain pakon edessä. Tietysti siinä numerotkin hieman romahtivat, mutta pystyin kuitenkin vielä jotenkin lukemaan esimerkiksi kokeisiin, jotka auttoivat saamaan sitten parempia numeroita.
Pysyin hiljaa kiusaamisesta, enkä antanut kenenkään puuttua siihen. Minun ehkä olisi kannattanut kertoa siitä jollekkin, mutta pelkäsin sen vain pahentavan tilannetta. Purkasin pahaa oloa viiltelemällä ja itsetuhoisilla ajatuksilla, joista ei kylläkään ollut mitään apua. Söin ahdistukseeni paljon ja teen sitä itseasiassa vieläkin, sillä ahdistun edelleenkin todella helposti ja tunnen yksinäisyyden tunnetta, mikä ei kuitenkaan ole aivan totta. Paino ei tämän takia oikein pysy hallinnassa, ja tahtoisin olla kevyempi kuin mitä olen nyt.
Olen 176 cm pitkä ja painan tällähetkellä 74 kiloa. Tiedän sen olevan aika paljon, joten siksi yritän pudottaa painoani, jotta pystyisin hyväksymään vielä joskus täysin itseni! Kesällä painoin n. 8 kiloa vähemmän liikunnan ja oikean ruokavalion ansiosta, mutta sitten tuli koulu ja aiheutui niin paljon stressiä, joten lihoin siitä vähitellen takaisin entisiin mittoihini. Painoin tässä vielä kolme päivää sitten yli 76 kiloa, mutta olen alkanut tekemään yli 10 km lenkkejä päivässä ja syömään pienempiä ruoka-annoksia. :>
Olen pahoillani tuosta sekavasta tekstistä, mutta oli vain pakko saada avauduttua ja kerrottua taustoistani edes hieman, jotta lukeminen voisi olla helpompaa. :)
Ja blogin nimi - "Pienentyvä tavoite" tarkoittaa sitä, että yritän saada painotavoitteeni aina vain pienemmäksi! En yritä tietenkään laihduttaa itseäni alipainoiseksi, vaan haluan olla hoikka ja terve.
~
Jos blogi vaikuttaa sinusta mielenkiintoiselta, niin liity toki lukijaksi! :) Minulle saa toki myös antaa vinkkejä kommenttien välityksellä ja kaikenlaisia kirjoittamisehdotuksia saa lähettää!
Rakkaudella, Peppi ~ ♥
btw, Peppi ei ole oikea nimeni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)